Siirtelin täältä mein perhe-elämään liittyvät kirjoitukset tuonne http://niksunelamaa.blogspot.com/ osoitteeseen yhtä kirjoitusta lukuunottamatta. Saan jatkaa tätä sillä ajatuksella, mikä tässä alunperin olikin; siis vaan vuodattaa ajatuksen virta jonnekin, loppuunsa sanomatta mitään ja loppuunsa kertoen kaiken.
Jotenkin tuntu vaan helpommalta erottaa oma, yksityinen elämä perhe-elämästä.
Vaikka välillä taas tuntuu, ettei sitä omaa elämää juurikaan ole mutta silti.
Jotenkin taas vaan on sellainen eniten vituttaa kaikki-olo. Jäi oikeesti omalla tavallaan vaivaamaan viime perjantai. Toisaalta sitä kaikkea kaipaa aika helkkarin paljon mutta toisaalta taas ei. Joskus sitä kaipaisi vaan illalla sen hetken olla toisen lähellä. Tosin on kummallista; tahtoisin oikeesti tietää mitä kaikkea mun otikossa lukee pienellä präntillä, mitä en ite nää. Miksi oikeesti ei yhden ihmisen jälkeen ole toista löytynyt, jonka kanssa voi keskustella melkeinpä kaikesta, jolla ei liiku päässä vaan perse ja tissit.
Ääh, ehkä pitäisi vaan lähteä nukkumaan. Kirjoitan taas rivin ja poistan sen.
Taas toivoisin olevani mies; siinä suhteessa, että osaisi elää vaan oikeasti siinä hetkessä mikä on juuri nyt käsillä, tarvitsi murehtia menneitä, pohtia tulevaisuutta. Asiat olisivat huomattavan paljon yksinkertaisempia, ei tarvitsisi pohtia kaikkea kantilta, jos toiselta, murehtia kaikkea mahdollista maan ja taivaan välillä.
Ja loppuunsa, koskaan en tahtonut kuin rakkautta. Tulla rakastetuksi. Noh, aika aikansa kutakin siinäkin asiassa.
keskiviikko 3. maaliskuuta 2010
maanantai 1. helmikuuta 2010
Toto - Bottom of your soul
Eilen illalla jäin pohtimaan, että kuinka kummallista loppuunsa minun elämäni nyt on. Kaksi vuotta sitten en koskaan nähnyt tälläistä tulevaisuutta. Aivan kuin Narri; minulla on sellainen olo, että olen poissa ajastani, aivan uudenlaisessa tulevaisuudessa, kuin mitä koskaan olen nähnyt. Sen puoleen, pitkään aikaan en ole enää edes nähnyt unia. Olen nähnyt vain muutaman unen nyt toteutuvan. Huvittavaa nyt tajuta, että on nähnyt näitä hetkiä ja naureskelin nähdessäni, että ei hyvä helvetti, enhän minä koskaan nuin tekisi. Tein sitten kuitenkin.
Jos kaikella on oma tarkoituksensa, niin olen hyvin ihmeissäni, että mikä tarkoitus tällä kaikella on.
Jokseenkin, voin vain spekuloida. Ehkä ensimmäinen opetus oli, että elä luota oikeastaan kehenkään. Sinäänsä siinä hommassa huvittaa eniten se, että minä sanoin vaikka kuinka monta kertaa, että minä en enää ole lojaali kenellekään tai millekään. Noh, sitä sitten enempää lähde spekuloimaan.
Toinen opetus oli, että unelmat unelmana, menneisyys menneisyytenä, sitä ei takaisin voi saada; on päästettävä vain oikeasti irti. Vaikka niin tein jo aikoja sitten. En kai kuitenkaan koskaan voi tarpeeksi montaa kertaa pyytää anteeksi, mitä tunsin, mitä tein. Aikoja sitten ymmärsin sen jo, ettei se muuta mitään. Mutta silti, en kiellä vieläkään sitä mitä tunsin, mitä tunnen edelleen. Toivoin vain, että olin myös merkinnyt edes murto-osan siitä, mitä minulle merkitsi. En osaa olla pahoillani, että tunsin jotain niin vahvasti. Kaikesta huolimatta.
Mutta huomasin myös, että en ollut ainoastaan minä, joka kuolin kohta kaksi vuotta sitten. Myös se ihminen, joka hän oli.
Surullista sinäänsä. Se pieni hetki, jonka vielä sain... Pidän sitä suuressa arvossa. Kaikesta huolimatta.
Kuitenkin vaikka en enää näekään tulevaisuutta, en silti pääse niistä kahdesta unesta eroon; valkoisessa mekossa siltaan hirtetty nainen ja sala-ampuja katolla. Ne ovat oikeasti todella häiritseviä enkä ole vieläkään keksinyt niiden merkitystä.
Epäilen kuitenkin, että niidenkin merkitys vielä selviää jonain päivänä...
Jep, hieman ajatusten virtaa taas tai oikeastaan pitkästä aikaa. Siitä on jo aikaa kun viimeksi olen vain valuttanut ajatuksia. Ja kuitenkin olen pyöritellyt näitä jo pitkään, jospa ne nyt loppuisivat olemasta päässä.
Vituttaa vaan, että meistä kolmesta; luultavasti minä olen ainoa, jota nämä asiat häiritsevät ja pahasti. No, mun oma henkilökohtainen helvetti... Saan vaivata ihan rauhassa rumaa kuuppaani näillä asioilla vaikka kuinka pitkään.
Jos kaikella on oma tarkoituksensa, niin olen hyvin ihmeissäni, että mikä tarkoitus tällä kaikella on.
Jokseenkin, voin vain spekuloida. Ehkä ensimmäinen opetus oli, että elä luota oikeastaan kehenkään. Sinäänsä siinä hommassa huvittaa eniten se, että minä sanoin vaikka kuinka monta kertaa, että minä en enää ole lojaali kenellekään tai millekään. Noh, sitä sitten enempää lähde spekuloimaan.
Toinen opetus oli, että unelmat unelmana, menneisyys menneisyytenä, sitä ei takaisin voi saada; on päästettävä vain oikeasti irti. Vaikka niin tein jo aikoja sitten. En kai kuitenkaan koskaan voi tarpeeksi montaa kertaa pyytää anteeksi, mitä tunsin, mitä tein. Aikoja sitten ymmärsin sen jo, ettei se muuta mitään. Mutta silti, en kiellä vieläkään sitä mitä tunsin, mitä tunnen edelleen. Toivoin vain, että olin myös merkinnyt edes murto-osan siitä, mitä minulle merkitsi. En osaa olla pahoillani, että tunsin jotain niin vahvasti. Kaikesta huolimatta.
Mutta huomasin myös, että en ollut ainoastaan minä, joka kuolin kohta kaksi vuotta sitten. Myös se ihminen, joka hän oli.
Surullista sinäänsä. Se pieni hetki, jonka vielä sain... Pidän sitä suuressa arvossa. Kaikesta huolimatta.
Kuitenkin vaikka en enää näekään tulevaisuutta, en silti pääse niistä kahdesta unesta eroon; valkoisessa mekossa siltaan hirtetty nainen ja sala-ampuja katolla. Ne ovat oikeasti todella häiritseviä enkä ole vieläkään keksinyt niiden merkitystä.
Epäilen kuitenkin, että niidenkin merkitys vielä selviää jonain päivänä...
Jep, hieman ajatusten virtaa taas tai oikeastaan pitkästä aikaa. Siitä on jo aikaa kun viimeksi olen vain valuttanut ajatuksia. Ja kuitenkin olen pyöritellyt näitä jo pitkään, jospa ne nyt loppuisivat olemasta päässä.
Vituttaa vaan, että meistä kolmesta; luultavasti minä olen ainoa, jota nämä asiat häiritsevät ja pahasti. No, mun oma henkilökohtainen helvetti... Saan vaivata ihan rauhassa rumaa kuuppaani näillä asioilla vaikka kuinka pitkään.
tiistai 1. joulukuuta 2009
Viimeisimmästä
Tässä aikani sitä pohtineena, eniten siinä vituttaa se, että kuinka helposti unohdin taas kaiken, kuinka nopeesti sitä oli taas hetken onnellinen.
Ja se, että lupaukset 1/2 mennyt. Tosin pakko myöntää, että teki ihan helkkarin hyvää ja se jotenkin kyllä puhdisti. Mutta koko jupakka auttoi kuitenkin muistamaan, että miksi annoin toisen lupauksen ja siitä aion pitää kiinni.
Sinäänsä pisteet kotiin rehellisyydestä. Kerrankin. Tuon sanan sitten saa ymmärtää just niin kuin tahtoo. Mutta se, että hieman toisenlainen taktikointi, niin juttu olis mennyt läpi. Tosin hyvinkin kieroutunutta siitä olisi tullut mutta loppuunsa en varmaan olisi välittänyt. Niin paljon olisin tahtonut sitä.
Tässä kohtaa auttaa ajatus, että jos oikeasti olisi tahtonut ja ollut ikävä, niin kaikki olisi järjestynyt. Noh, toisaalta hyvä näin.
Kuten sanottu, tein tietoisia valintoja kohta vuosi sitten. Ja nyt ajatellen. En ollenkaan vääriä. Loppuunsa. Hyvä näin. Tiedänpähän nyt totuuden eikä tarvi enää arvuutella. Tai pohtia. Saa taas vaipua sinne muistojen suloiseen arkkuun, josta se hetkeksi löytyi. Niin kuin olen monesti jo todennut; niitä ei kukaan vie minulta.
Mutta myöskin koko juttu auttoi muistamaan, että miksi annoin lupaukseni ja miksi olen sen pitänyt. Vielä vähemmän nyt ymmärrän, että miksi minun pitäisi valehdella itselleni ja jollekin muulle. Vielä varmemmin tiedän nyt, ettei kukaan pysty ottaa paikkaa, korvaamaan. Joten hyvä näin, ennemmin olen uskollinen sydämelleni ja pidän omantuntoni puhtaana.
Ja se, että lupaukset 1/2 mennyt. Tosin pakko myöntää, että teki ihan helkkarin hyvää ja se jotenkin kyllä puhdisti. Mutta koko jupakka auttoi kuitenkin muistamaan, että miksi annoin toisen lupauksen ja siitä aion pitää kiinni.
Sinäänsä pisteet kotiin rehellisyydestä. Kerrankin. Tuon sanan sitten saa ymmärtää just niin kuin tahtoo. Mutta se, että hieman toisenlainen taktikointi, niin juttu olis mennyt läpi. Tosin hyvinkin kieroutunutta siitä olisi tullut mutta loppuunsa en varmaan olisi välittänyt. Niin paljon olisin tahtonut sitä.
Tässä kohtaa auttaa ajatus, että jos oikeasti olisi tahtonut ja ollut ikävä, niin kaikki olisi järjestynyt. Noh, toisaalta hyvä näin.
Kuten sanottu, tein tietoisia valintoja kohta vuosi sitten. Ja nyt ajatellen. En ollenkaan vääriä. Loppuunsa. Hyvä näin. Tiedänpähän nyt totuuden eikä tarvi enää arvuutella. Tai pohtia. Saa taas vaipua sinne muistojen suloiseen arkkuun, josta se hetkeksi löytyi. Niin kuin olen monesti jo todennut; niitä ei kukaan vie minulta.
Mutta myöskin koko juttu auttoi muistamaan, että miksi annoin lupaukseni ja miksi olen sen pitänyt. Vielä vähemmän nyt ymmärrän, että miksi minun pitäisi valehdella itselleni ja jollekin muulle. Vielä varmemmin tiedän nyt, ettei kukaan pysty ottaa paikkaa, korvaamaan. Joten hyvä näin, ennemmin olen uskollinen sydämelleni ja pidän omantuntoni puhtaana.
sunnuntai 11. lokakuuta 2009
Siirtoa galleriasta; päivätty alunperin 17.6.2009
Bongasin eräästä päiväkirjasta ajatuksen; jos et saa jotain ihmistä ajatuksistasi, niin ehkä hänen kuulukin olla siellä. Jospa vain antaisinkin hänen olla ajatuksissani; sitten olisi taas kaksi ihmistä, jotka saavat hymyilemään vaikka mikä olisi tilanne.
Siirtoa galleriasta; päivätty alunperin 29.3.2008
Musiikki on asia, jota ilman ei voi elää. Tärkeintä musiikissa on miltä se kuulostaa ja ehdottomasti sanat. Valitettavasti nämä kaikki biisit eivät ole järjestyksessä eikä luultavasti ole osuneet ihan oikeaan vuoteen, mutta tässä ne ovat. Minun elämäni sävelet listana, vihdoinkin.
(Päivittelen tätä aina kun muistan jonkun unohtuneen... :) Pahoittelen myös kirjoitus ja/tai biisien nimivirheitä.)
Kesä 2000:
Popeda - Pitkä Kuuma Kesä
Vengaboys - Boom boom boom
Eiffel 65 - Blue
Yö - Kuuhullu
Laiskat Auringossa - Pölyä
Cue - Crazy
Aknestik - Ainoastaan, toistaiseksi
Eiffel 65 feat. Kim Lucas - All I really want
Syksy 2000:
Nylon Beat - Rakastuin mä luuseriin
Tehosekoitin - Hetken tie on kevyt
Miljoonasade - Silmitön talvi
Miljoonasade - Tulkoon rakkaus
Wet Wet Wet - Love is a all around
Suurlähettiläät - Kuka pysäyttäisi kellot
Offspring - Why you don't get a job?
Vuosi 2001:
Toto - Mad about you
Sunscreem - Secrets, White skies
Vuosi 2002:
Leevi&Leavings: Sopivasti lihava, Matkamuistoja, Toteemipaalu, Rakkauden työkalu, Vakosamettihousuinen mies
Jätkät - Rytmimuna
Mopo karkailee...
Toto - Melanie
Sunsceem - Exodus
Yö - Vie mut minne vaan
Vuosi 2003:
Suurlähettiläät - Pitääks sun aina
Egotrippi - Koivuniemen herra
Kwan - Unconditional love
Vuosi 2004:
Pepe Willberg - Aamu, Elämältä kaiken sain
Vuosi 2005:
Kevät:
Uniklubi - Rakkautta ja piikkilankaa
Flipsyde - Happy birthday
Madonna - This used to be my playgroud
Apulanta - Pahempi toistaan
Ace of bace - Don't turn around
Christian Walz - Wonderchild
Irina - Vahva
Within temptations - Angels, Memories
@Junkmail - Koskaan ikinä
Offsping - Selfesteem
Project Pitchfork - Timekiller
Disturbed - Stricken
Enigma - Why...?
Poets of the fall - Illusion&Dream
Good Charlotte - I just wanna live
Him - Bury me deep inside your heart
Firevision - Truth
Yö - Ihmisen poika
Apulanta - Tyhjää seinää, Koneeseen kadonnut
Stella - Aamun kuiskaus
Syksy:
Aknestik - Maailma naisia puolillaan
Suurlähettiläät - Laske valot vaakaan
Toto - Afraid of love
PMMP - Oo siellä jossain mun, Joutsenet
Vuosi 2006:
Roxette - Almost unreal, Milk, toast&honey
Miljoonasade - Meitä jyrätään
Toto - Home of the brave
Pate Mustajärvi & Sakari Kuosmanen - Sydän syrjällään
Neumann - Naiselleni
Vuosi 2008:
Kolmas Nainen - Kartat mua
Ace of base - Every time it rains
Irina - Pokka
Stella - Piste
Dido - Life for rent
Him - Join me
RHCP - Under the bridge
Him - Resurrection
Dingo - Jokainen aamu
Hausmylly - Älä sano huomisesta nyt
Toto - Bottom of your soul
Dido - White flag
Aurora - The day it rained forever
Hausmylly - Sä jäät
Dido - Thank you
Toni - Haaveillen
Robyn - Be mine!
Cher - If I could turn back time
Irina - Vahva
Toto - I will remember
Dingo - Perjantai
Disturbed - Stupify, Breath, Forsaken
Enigma - Gravity of love
Sunrise avenue - Failytail gone bad
Sonata Arctica - Paid in full
(Päivittelen tätä aina kun muistan jonkun unohtuneen... :) Pahoittelen myös kirjoitus ja/tai biisien nimivirheitä.)
Kesä 2000:
Popeda - Pitkä Kuuma Kesä
Vengaboys - Boom boom boom
Eiffel 65 - Blue
Yö - Kuuhullu
Laiskat Auringossa - Pölyä
Cue - Crazy
Aknestik - Ainoastaan, toistaiseksi
Eiffel 65 feat. Kim Lucas - All I really want
Syksy 2000:
Nylon Beat - Rakastuin mä luuseriin
Tehosekoitin - Hetken tie on kevyt
Miljoonasade - Silmitön talvi
Miljoonasade - Tulkoon rakkaus
Wet Wet Wet - Love is a all around
Suurlähettiläät - Kuka pysäyttäisi kellot
Offspring - Why you don't get a job?
Vuosi 2001:
Toto - Mad about you
Sunscreem - Secrets, White skies
Vuosi 2002:
Leevi&Leavings: Sopivasti lihava, Matkamuistoja, Toteemipaalu, Rakkauden työkalu, Vakosamettihousuinen mies
Jätkät - Rytmimuna
Mopo karkailee...
Toto - Melanie
Sunsceem - Exodus
Yö - Vie mut minne vaan
Vuosi 2003:
Suurlähettiläät - Pitääks sun aina
Egotrippi - Koivuniemen herra
Kwan - Unconditional love
Vuosi 2004:
Pepe Willberg - Aamu, Elämältä kaiken sain
Vuosi 2005:
Kevät:
Uniklubi - Rakkautta ja piikkilankaa
Flipsyde - Happy birthday
Madonna - This used to be my playgroud
Apulanta - Pahempi toistaan
Ace of bace - Don't turn around
Christian Walz - Wonderchild
Irina - Vahva
Within temptations - Angels, Memories
@Junkmail - Koskaan ikinä
Offsping - Selfesteem
Project Pitchfork - Timekiller
Disturbed - Stricken
Enigma - Why...?
Poets of the fall - Illusion&Dream
Good Charlotte - I just wanna live
Him - Bury me deep inside your heart
Firevision - Truth
Yö - Ihmisen poika
Apulanta - Tyhjää seinää, Koneeseen kadonnut
Stella - Aamun kuiskaus
Syksy:
Aknestik - Maailma naisia puolillaan
Suurlähettiläät - Laske valot vaakaan
Toto - Afraid of love
PMMP - Oo siellä jossain mun, Joutsenet
Vuosi 2006:
Roxette - Almost unreal, Milk, toast&honey
Miljoonasade - Meitä jyrätään
Toto - Home of the brave
Pate Mustajärvi & Sakari Kuosmanen - Sydän syrjällään
Neumann - Naiselleni
Vuosi 2008:
Kolmas Nainen - Kartat mua
Ace of base - Every time it rains
Irina - Pokka
Stella - Piste
Dido - Life for rent
Him - Join me
RHCP - Under the bridge
Him - Resurrection
Dingo - Jokainen aamu
Hausmylly - Älä sano huomisesta nyt
Toto - Bottom of your soul
Dido - White flag
Aurora - The day it rained forever
Hausmylly - Sä jäät
Dido - Thank you
Toni - Haaveillen
Robyn - Be mine!
Cher - If I could turn back time
Irina - Vahva
Toto - I will remember
Dingo - Perjantai
Disturbed - Stupify, Breath, Forsaken
Enigma - Gravity of love
Sunrise avenue - Failytail gone bad
Sonata Arctica - Paid in full
Siirtoa galleriasta; päivätty alunperin 5.6.2008
lainaus: Robin Hobb: Narrin Palvelija
Outoa, kuinka salaisuudesta kertomattatta jättäminen tuntuu aina luottamuksen pettämiseltä.
Olin antanut elämäni hänen käsiinsä monen monta kertaa. Hän oli lukenut kaikki päiväkirjani, vaatinut täyden selonteon matkoistani ja minä olin sen hänelle antanut. Entä mitä hän oli antanut vastineeksi? Kompia ja arvoituksia ja paloja itsestään. Ja aivan kuin jäähtyvä terva, jäähtyessään tunteeni häntä kohtaan kovettuivat. Mitä pitempään asiaa ajattelin, sitä loukatummaksi tunsin itseni. Hän oli jättänyt minut ulkopuolelle. Sydämessäni tunsin vain yhden tavan suhtautua sellaiseen. Nyt minä jättäisen hänet ulkopuolelle. Sitten nousin seisomaan ja kävelin kammioni ovelle. Suljin sen kokonaan, en kovaan mutta en myöskään välittänyt huomaisiko hän sen olleen auki. Avasin salaoven laukaisimen ja kävelin sitten huoneeni poikki sitä avaamaan. Menin sisälle sokkeloon. Toivon, että olisin voinut sulkea sen oven ja jättää sen osan elämää taakseni. Yritin kävellä pois sen luota.
Outoa, kuinka salaisuudesta kertomattatta jättäminen tuntuu aina luottamuksen pettämiseltä.
Olin antanut elämäni hänen käsiinsä monen monta kertaa. Hän oli lukenut kaikki päiväkirjani, vaatinut täyden selonteon matkoistani ja minä olin sen hänelle antanut. Entä mitä hän oli antanut vastineeksi? Kompia ja arvoituksia ja paloja itsestään. Ja aivan kuin jäähtyvä terva, jäähtyessään tunteeni häntä kohtaan kovettuivat. Mitä pitempään asiaa ajattelin, sitä loukatummaksi tunsin itseni. Hän oli jättänyt minut ulkopuolelle. Sydämessäni tunsin vain yhden tavan suhtautua sellaiseen. Nyt minä jättäisen hänet ulkopuolelle. Sitten nousin seisomaan ja kävelin kammioni ovelle. Suljin sen kokonaan, en kovaan mutta en myöskään välittänyt huomaisiko hän sen olleen auki. Avasin salaoven laukaisimen ja kävelin sitten huoneeni poikki sitä avaamaan. Menin sisälle sokkeloon. Toivon, että olisin voinut sulkea sen oven ja jättää sen osan elämää taakseni. Yritin kävellä pois sen luota.
Siirtoa galleriasta; päivätty alunperin 10.8.2007
Minulla oli unelma. Pieni ja aika vaatimaton.
Minä olin noin viiden. Löysin äidin hääpuvun, joka oli minulle auttamatta liian suuri. Puin sen kuitenkin päälleni ja keikuin korkokengissä, myös äidiltä lainatuissa, peilin edessä. Kuvittelin, olevani aikuinen, pukevani päälleni juuri saman puvun, käveleväni alttarille isäni vierellä. Kohti elämäni rakkautta. Tuohon aikaan unelma ei mennyt ehkä ihan nuin pitkälle, se kuitenkin kasvoi ja sai piirteet, kun ikää tuli lisää. Kuulin kirkon kellojen kumun, tunsin riisin olkapäilläni.
Unelmassani olin onnellinen, olo oli hyvin turvallinen.
Kun ikää tuli lisää, tajusin hitaasti unelmani alkavan rapistumaan. Sen kulmasta lohkesi ensin pieni maalin palanen, sitten lähti jo pala sementtiäkin. Olen nähnyt tuon unelman romahtavan silmieni edessä kuin talon, joka asumattomuuttaan rapistuu ja viimein romahtaa.
Minulla oli tapana nähdä unia prinssistä valkoisen hevosen selässä, tulemaan minua hakemaan. Varmasti aika moni muukin pikku tyttö on nähnyt samoja unia. Unia suoraan satukirjojen sivuilta.
Unet muuttuivat vuosien saatossa. Ensin katosi ratsu, sitten katosi kuninkaalliset vaatteet. Viimeisenä katosi prinssin kasvot ennen kuin uni katosi kokonaan.
Iltaisin minulla oli tapana ennen kuin nukahdin kehitellä mielessäni tarinoita, joihin yleensä nukahdin. Joskus tarinat saattoivat kestää viikonkin verran, niin pitkään kuin minulla riitti mielikuvitusta sen jatkamiseen tai en ajanut tarinaa loppuun. Joskus tarina oli vaan yhden illan mittainen ja olin jo unohtanut koko asian ennen aamua. Minusta oli hauska illalla hampaita pestessä pohtia jo tarinan alkua, joskus tarina kehittyi jo päivällä hevosen selässä. Illalla näin sen vain kuvina silmieni edessä.
Tarinat alkoivat pikku hiljaa hiipumaan. Yritin jonkin aikaa saada ne toimimaan. Yritin vaikka minkälaista alkua mutta tarinat menivat aina umpikujaan, josta niitä ei voinut enää jatkaa. Tai sitten ne menivät surullisiksi ja valottomiksi. Ennen tarinat kertoivat elämästä vuosien jälkeen. Viimeiset tarinat olivat elämän illasta kertovia.
Unelmat ja mielikuvitustarinat katovat ilmeisesti aikuisuuden myötä. Sen jälkeen, kun ymmärtää, että sammakot eivät muutu prinsseiksi. Tai kun huomaa rakkauden, jonka on luullut kestävän ikuisuuden murenevan käsiin. Tai näkee sen vain kävelevän ovesta ulos.
Sitä luulee tulevansa joka kerta vahvemmaksi. Todellisuudessa oppii vain kovettamaan sydämensä, sulkemaan tunteensa pois päältä.
Unelmat katovat kun tajuaa, että ne kaatuvat omaan mahdottomuuteensa tai huomaa ikää kertyvän ja tajuaa olevansa samanlainen kuin 10 vuotta sitten. Eikä unelmat, jotka on suunnitellut tapahtuvaksi jo siihen päivään mennessä, ole toteutuneet.
Kyyneleet oppii kuivattamaan ennen kuin ne edes tippuvat poskille, oppii vain hymyilemään ja heiluttamaan, kun elämä kävelee ovesta ulos.
Omille vuodatuksilleen oppii vain huokaisemaan ja toteamaan; voivoi. Ja lähtee tupakille.
Elämän vuoristorataa...
Minä olin noin viiden. Löysin äidin hääpuvun, joka oli minulle auttamatta liian suuri. Puin sen kuitenkin päälleni ja keikuin korkokengissä, myös äidiltä lainatuissa, peilin edessä. Kuvittelin, olevani aikuinen, pukevani päälleni juuri saman puvun, käveleväni alttarille isäni vierellä. Kohti elämäni rakkautta. Tuohon aikaan unelma ei mennyt ehkä ihan nuin pitkälle, se kuitenkin kasvoi ja sai piirteet, kun ikää tuli lisää. Kuulin kirkon kellojen kumun, tunsin riisin olkapäilläni.
Unelmassani olin onnellinen, olo oli hyvin turvallinen.
Kun ikää tuli lisää, tajusin hitaasti unelmani alkavan rapistumaan. Sen kulmasta lohkesi ensin pieni maalin palanen, sitten lähti jo pala sementtiäkin. Olen nähnyt tuon unelman romahtavan silmieni edessä kuin talon, joka asumattomuuttaan rapistuu ja viimein romahtaa.
Minulla oli tapana nähdä unia prinssistä valkoisen hevosen selässä, tulemaan minua hakemaan. Varmasti aika moni muukin pikku tyttö on nähnyt samoja unia. Unia suoraan satukirjojen sivuilta.
Unet muuttuivat vuosien saatossa. Ensin katosi ratsu, sitten katosi kuninkaalliset vaatteet. Viimeisenä katosi prinssin kasvot ennen kuin uni katosi kokonaan.
Iltaisin minulla oli tapana ennen kuin nukahdin kehitellä mielessäni tarinoita, joihin yleensä nukahdin. Joskus tarinat saattoivat kestää viikonkin verran, niin pitkään kuin minulla riitti mielikuvitusta sen jatkamiseen tai en ajanut tarinaa loppuun. Joskus tarina oli vaan yhden illan mittainen ja olin jo unohtanut koko asian ennen aamua. Minusta oli hauska illalla hampaita pestessä pohtia jo tarinan alkua, joskus tarina kehittyi jo päivällä hevosen selässä. Illalla näin sen vain kuvina silmieni edessä.
Tarinat alkoivat pikku hiljaa hiipumaan. Yritin jonkin aikaa saada ne toimimaan. Yritin vaikka minkälaista alkua mutta tarinat menivat aina umpikujaan, josta niitä ei voinut enää jatkaa. Tai sitten ne menivät surullisiksi ja valottomiksi. Ennen tarinat kertoivat elämästä vuosien jälkeen. Viimeiset tarinat olivat elämän illasta kertovia.
Unelmat ja mielikuvitustarinat katovat ilmeisesti aikuisuuden myötä. Sen jälkeen, kun ymmärtää, että sammakot eivät muutu prinsseiksi. Tai kun huomaa rakkauden, jonka on luullut kestävän ikuisuuden murenevan käsiin. Tai näkee sen vain kävelevän ovesta ulos.
Sitä luulee tulevansa joka kerta vahvemmaksi. Todellisuudessa oppii vain kovettamaan sydämensä, sulkemaan tunteensa pois päältä.
Unelmat katovat kun tajuaa, että ne kaatuvat omaan mahdottomuuteensa tai huomaa ikää kertyvän ja tajuaa olevansa samanlainen kuin 10 vuotta sitten. Eikä unelmat, jotka on suunnitellut tapahtuvaksi jo siihen päivään mennessä, ole toteutuneet.
Kyyneleet oppii kuivattamaan ennen kuin ne edes tippuvat poskille, oppii vain hymyilemään ja heiluttamaan, kun elämä kävelee ovesta ulos.
Omille vuodatuksilleen oppii vain huokaisemaan ja toteamaan; voivoi. Ja lähtee tupakille.
Elämän vuoristorataa...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)