Unista

Eilen illalla tuli sängyssä mieleen, että kuinka paljon on kuitenkin unohtunut tarinoita menneiltä vuosilta. Tuli mieleen, se kuinka kävimme ostamassa tuon peiton, kun ensimmäisen kerran oltiin turengissa käymässä. Kuinka äiti teki meille ekan pussilakanan siihen.
Olihan poika silloinkin mukana, kun kävin hakemassa hevoseni pois Tikkakoskesta.
Unohtamatta sitä, kun tempasin pikku-civicin ojaan tallilta lähtiessä.

Toisaalta on surullista, että pikku hiljaa haalistuuvat ja unohtuuvat. Vaikkakin aika on todellakin kullannut muistot monessa kohtaa eikä kaikki todellakaan ollut niin ruusuilla tanssimista, kuin nyt saattaa äkkiseltään muistaa.

Kuitenkin on kummallista, että vaikka en osaa todellakaan lucid-unia vaikka kuinka tahtoisinkin, kuitenkin viime yönä taas poika pomppi unissani. Koskaan hänestä näkemäni unet eivät ole olleet pahoja tai mitenkään ahdistavia.
Kaunein hänestä näkemäni uni, oli aikanaan sairaalassa nukutuksen aikana. Poika seisoi sänkyni vierellä ja piti minua kädestä sanoen, että elä kulta itke, kaikki kääntyy vielä hyväksi. Hoitajat vain eivät uskoneet, että uni oli todella hyvä ja kaunis, kun herättyäni väkisinkin aloin itkemään.
Jotenkin toisaalta on lohdullista, että öisin saan pienen hetken olla vielä hänen lähellään. Omalla tavallaan se tuo turvallisuuden ja läheisyyden tunnetta.

On kuitenkin muistettava ja ymmärrettävä, missä menee unen ja todellisuuden rajat. Ei pidä todellakaan mennä tästä kenenkään ymmärtämään, että todellisuuden tajuni olisi alkanut hämärtymään tai uskoisin uniini täysillä. Toki uskon edelleen tietyn verran uniini mutta osaan erottaa "oikeasti merkitykselliset" unet puhtaasta alitajunnan tuotteesta.
Eikä pidä käsittää nyt mitenkään tätä liian pilkun tarkasti tai analysoida sen kummemmin. Kunhan taas vain puran viime aikaisia pohdintoja päästäni pois.

Sinäänä vain on kummallista, että näen unia pojasta vain silloin, kun en edes virallisesti mitenkään provosoi niitä. Ja yleensä ottaen, vaikka toki ajattelenkin häntä melkeinpä päivittäin, en kuitenkaan näe hänestä unia kuin korkeintaan kerran kuussa, jos edes silloinkaan. Paitsi tässä kuussa olen nähnyt hänestä unta jo kahdesti. Jotenkin tämä seikka vaan häiritsee suunnattomasti.

Tiedän sen kuitenkin taas unieni perusteella, että jotain ... uskoakseni hyvää on tapahtumassa. Kuten tavallista, en osaa kertoa, että kenelle, milloin, miten ja miksi mutta tiedän, että jotain hyvää on tulevaisuudessa edessä. Jotenkin se on lohdullinen ajatus peilattuna viime aikaisiin tapahtumiin.

Minun piti listata tapahtumia, jotka olen unohtanut mutta jäinpä sitten pohtimaankin uniani. Noh, toisaalta, listaa voin taas jatkaa, kunhan muistan taas seuraavat unohtuneet tapahtumat.