Tulevaisuudesta

En väitä, etteikö minua muutaman kerran ole mietityttänyt tulevaisuus. En sano, etteikö omalla tavallaan hirvitä tämä hyppy tyhjyyteen ja uuden aloittaminen. Omalla tavallaan on hyvin helppoa takertua menneeseen ja elää sen kautta jokaista päivää. Uskotella asioita itselleen. Muutaman kerran on käynyt mielessä, että olenko tehnyt nyt fiksusti ja oikein. Olisiko sittenkin ollut parempi tehdä asiat toisella tavalla?
Nyt on turha enää alkaa jossittelemaan. Sen aika on mennyt jo aikoja sitten. Nyt se on sitten menoa. Tervetuloa uusi elämä, joka on toivottavasti erilainen kuin vanha.
On vain kuunneltava, mitä sydän sanoo. Mikä tuntuu itsestä hyvältä. Mikä on parasta minulle. Vain minulle. On kuitenkin outoa ajatella vain itseään, joka ei todellakaan aina onnistu kaikkien vuosien jälkeen, kun olen laittanut toisen ihmisen tarpeet ja onnellisuuden itseni edelle. Tunnen vieläkin pistoja sydämessäni aina silloin tällöin ja samainen asia aiheuttaa sitten järjetöntä käytöstä. Sellaista, mitä minä en koskaan ennen oli tehnyt. Noh, en tässä yhteydessä avaa tätä asiaa enempää. Suurin osa kyllä tietää, mistä on kyse. Edelleen, en voi käsittää itseäni... En ehkä pääse siitä edes vanhainkodissa yli... :D

Mutta kaikki ratkaisut, joita olen tehnyt viimeisen kahden kuukauden aikana ovat tuntuneet vain toinen toistaan paremmilta. Jokainen ratkaisu on antanut pienen palan sisäistä rauhaa takaisin. Tuskin koskaan enää pääsen samanlaiseen sisäiseen rauhaan ja tyytyväisyyteen, mikä oli mutta saman oloinen olo on hakusessa kuitenkin. Koskaan tuskin se suuri musta aukko sisällä täyttyy tai edes kuroutuu umpeen mutta hetkittäin olen oppinut elämään sen kanssa.
Uuden alun kohta ollessa käsillä, alan pikku hiljaa ymmärtämään kaikkien ratkaisujen hyvyyden. Tulevaisuus on auki aina mutta omanlaistaan turvaa ja rauhaa on näkyvissä.

En ole koskaan väittänyt, etteikö hirvittäisi. Kyllä, ja hieman pelottaa mutta luulen, että näin on kuitenkin parasta. 10 päivää vielä, sitten alkaa uusi elämä. Olenkin jo odottanut sitä pitkään.