Yöllisiä tarinoita

Minua on jo pitkään pohdituttanut hyvinkin monet asiat. Aikaa vaan ei ole ollut kirjoitella. Elämä kun on viime aikoina ollut hyvinkin kiireistä. Nyt tuli vaan tunne, että nyt on pakko päästä hieman pohtimaan elämää.

Taannoin keskustelin erään ihmisen kanssa menneistä. Joidenkin asioiden kohdalla tuli hänelle kyyneleet silmiin. Jotenkin olen hyvin kateellinen hänelle. En edes muista, milloin olen itkenyt viimeksi kunnolla. Tai muistan, mutta siitä on aikaa jo aika paljon. Muutaman kerran toki olen onnistunut tarpeeksi väsyneenä saamaan kyyneleet silmiin, kun on hieman "ärsytetty" mutta kuitenkin. Olisi hyvinkin vapauttavaa, jos osaisin itkeä vielä. Tosin, pidänpähän lupaukseni; "ei kyyneltäkään. Ei kyyneltäkään". Kummankin lupaukseni olen pitänyt tähän asti ja aion pitääkin ne. Olen siinä suhteessa ollut aika ylpeä itsestäni. Kerran ainoastaan olen unohtanut, kuinka käyttäytyä. Voisin toki perustella sitä monellakin seikalla mutta ne eivät ole mitenkään hyväksyttäviä perusteluita.
Tämän samaisen ihmisen kuullen möläytin tänään lauseen, jonka olen monesti jo sanonut aikaisemmin. Hieman jäin pohtimaan, että olisiko minun pitänyt kuitenkin perustella sitä lausetta paremmin? Toisaalta taas, on aivan sama, miten hän sen tulkitsee. On outo huomata, kuinka on muuttunut tavallaan välinpitämättömäksi kaikkia muita asioita kohtaan, kuin niitä jotka vaikuttavat välittömästi omaan elämään. Tiedä, onko se sitten hyvä vai huono asia. Toisaalta taas, kun on useiden vuosien ajan omistanut elämänsä toiselle ihmiselle ja unohtanut melkein kokonaan itsensä, niin ehkä sen, että on oman elämänsä päätähti, on vain unohtanut. Heh, hyvä lause, voisin onnitella tuosta itseäni. Mutta kuinka muutenkaan sen voisin ilmaista?
Jospa pohdin tässä asiaa sen verran, että monesti lauseet on vain vertauskuvia, eivät kirjaimellisia. On vain kuuliasta kiinni, että kuinka sen lauseen sitten haluaa ymmärtää ja tulkita. Kaikkea ei toki voi kirjaimellisesti tulkita.

Näissä samoissa yhteyksissä taas tuli mieleen aihe valkoiset valheet. Asiaa olen toki pohtinut jo aikaisemminkin. Huomasin taas vain, että ne ovat asia, jonka ympärillä todellakin melkein kaikki sosiaalinen elämä pyörii: mikä on fiksua kertoa toiselle, mikä ei. Onko kuitenkin parempi kertoa hieman muunneltu totuus, jos tietää, ettei se kuitenkaan ketään satuta tai asiaa sen enempää muuta mutta tietää, että saa toiselle paremman mielen? Niin. Kuten sanottu, asiaa olen pohtinut aikaisemminkin. Kuten myös sitä, että mikä on kenenkin "oikea totuus".

Tässä taannoin pohdin, että nyt olisi keksittävä uusi värssy: "jonain päivänä kadotan vielä ihtenikin"-tilalle. Sen kun on jo tehnyt, niin mitä nyt voin todeta?

Jouduin tässä myös toteamaan, että elämä ei ole yllätyksellinen. Joudun vihdoinkin taipumaan Narrin käsitykseen maailmasta: historia toistaa itseään kerta toisensa jälkeen, kaikki pyörii suurta ympyrää, kunnes tulee joku, joka katkaisee sen ympyrän ja vie historian paremmille tai huonommille urille. Pitkään olin vastahankaan tätä ajatusmallia mutta jouduin huomaamaan, että Narri on aivan oikeassa. Kuka on aikamme Valkoinen Profeetta vai onko hän on epäonnistunut? Jokseenkin kuitenkin asia tulee nähtäväksi myöhemmin.
Minusta on jotenkin omituista, kun olen yrittänyt kahtoa tulevaisuuteen. Tavalla, jos toisellakin, on tulevaisuus vain suuri musta jatkumo. Ennen osasi hieman raottaa tulevaisuuden verhoa, tiesin sydämessäni, tai vaistolla, että mitä on tulossa, mutta nyt. Ehkäpä tämä on taas vain vaihe, askel eteen päin. Toisaalta taas, monet asiat menneisyydestä hieman aiheuttaa edelleen pään vaivaa. Suurin kysymys: "miksi ... ?" jää kaikki kuitenkin auki ja vaille vastausta.
Tulevaisuus ehkä vain tulee, ilman suurempia yllätyksiä. Kuten sanottu, kaikki menee ympyrää.

Väsynyttä tekstiä, ajatusten virtaa taasen kerran. Kunhan kirjoittelen jäsentelemättä kaiken, mikä päässä pyörii suurina kysymysmerkkeinä. Viime aikoina on kuitenkin tapahtunut taas niin paljon asioita, jotka aiheuttavat hieman pohdintoja. Ei ressiä tai vastaavaa, vaan pohdintaa.

Mutta nyt menee silmät kiinni. Yritän jatkaa taa seuraavan kerran tästä. Tai edes hieman jäsennellä tätä...