Vuonna 2001

Poika alkoi puhumaan kissan hommaamisesta. Pojalla kun oli entisessä asunnossamme ollut kissa, josta sitten joutui luopumaan, koska vuokranantajat eivät tykänneet kissan olemassa olosta. Jonkin ajan puhumisen jälkeen lämpenin vihdoin ajatukselle, että Venla muuttaisi meille.
Pojan soitettua ihmiselle, jolle kissan oli antanut, hän sai kuulla, että kissa oli jo saanut uuden kodin. Harmittelimme hieman asiaa, koska olimme jo kumpikin niin asennoituneita siihen, että meille tulisi pieni, karvainen lapsi. Olihan meillä nyt tilaakin ihan enemmältikin.
Asia jäi kuitenkin siltä erää siihen.

Pojan kanssa yhteen muutettuamme ei elämää voinut sanoa tylsäksi enää.
Eräänä päivänä istuimme hyvän ystäväni kanssa keittiön pöydän ääressä tekemässä koulutehtäviä, vilkaisin vahingossa ikkunasta ulos.
"Jessus, että on muuten söpö poika, kukahan se on?" Hetken hiljaisuus. "Mitä vittua??? Miksi se meille tulee???" Kahteen emäntään tuli siinä vaiheessa aika paljon vauhtia, ennen kuin pääsin ovelle asti. Poikaa nauratti meidän sählääminen, totesi vaan ovelle mennessä, että "Dzl sieltä vaan on tulossa."
Loin "tästävieläpuhutaanmyöhemmin"-katseen poikaan.
Tapasin myöhemmin vielä tämän söpöläisen muutamaankin otteeseen toimittaessani hänelle tavaraa sekä poikien pikku joulujen aikaan. Tavaraa kun vein hänelle, niin pidin pienen jurmutuksen, koska jouduin käymään tallivaatteet päällä hänen luonaan.
Poikaa nauratti suunnattomasti minun jurmutukseni.

Keväällä, vapun tietämillä, lähdimme pitkästä aikaa yhdessä ulos. Päätimme lähteä tuttavapariskunnan luo hieman ottamaan miestä väkevämpää ja vain pitämään hauskaa.
Minulla oli pieni salmiakkikossupullo mukana ja pojalla taisi olla vain olutta.
Päästyämme paikan päälle, olivat muut jo aloittaneet aliaksen pelaamisen. Menimme kuitenkin mukaan peliin ja naukkailimme siinä samalla. Saimme nopeasti muita kiinni, peliä kun oli hyvin helppo pelata pojan kanssa. "Mikä sulla on kipeenä?" "Polvi", "Mistä mä tykkään hirveesti?" "Musta?" :D "joo-o, ihan oikein!" :D
Peli meni erittäin hyvin siihen asti, kunnes poika yritti selittää minulle sanaa "kahva". "Mikä tuo tuossa ovessa on?" "Karmi? Valkonen? Lista?"
Jokseenkin, peli oli siinä vaiheessa jo aika pelattu.
Piakkoin teimmekin sitten lähtöä ulos. Ulos päästyäni kävin tutustumassa läheisimpään ojaan, jonka jälkeen pyysin poikaa viemään minut kotiin.

Kesällä kyllästyin vihdoinkin keittiössämme sijainneisiin peileihin. Kävimme hakemassa maalia, kiskoin peilit nautinnollisesti irti seinistä ja aloitin keittiön maalaamisen. Pojalla oli hauskaa kotiin tullessaan, kun minulla oli jalkapohjatkin maalissa. Minulla nyt vain sattui olemaan iso pensseli ja paljon maalia. Keittiöstä tuli kuitenkin ihan hieno.

Kesän tullen pääsin myös ensimmäistä kertaa käymään pojan vanhempien mökillä, josta olin kuullut paljon jo tarinoita.
Paikka oli todellakin aivan upea, mökki mäen päällä, sauna suvasveden rannalla alempana. Rakastuin paikkaan ensi silmäykseltä suunnattomasti.
Vietimme tuona kesänä enemmänkin aikaa mökillä. Tulin pojan vanhempien kanssa hyvin toimeen, joten senkään puoleen ei ollut ongelmia.
Parhaita hetkiä olivat ne, kun saunasta lähdimme vilvoittelemaan portaalle. Oli ihanaa painaa päänsä pojan olkapäätä vasten ja kahtella auringon laskemista järven taakse.
En ehkä koskaan unohda sitä mökin tuoksua illalla; se oli yhdistelmä hirren ominasta tuoksua, tulen ja itikkakarkotteiden hajua. Jotenkin kaikken parhaiten mieleen on piirtyneet kuitenkin ne hetken kun kävimme nukkumaan ja kuiskuttelimme hetken vielä peiton alla ennen nukahtamista.

Tuona kesänä juhannuksen vietimme kuitenkin Rauhalahdessa tuttavapariskunnan kanssa mutta jatkan siitä sitten, kun taas saan inspiraation repiä näitä asioita auki