Millenium on vain kerran elämässä!, karjuin Suville puhelimeen.
Kaveri hei, paskaa tapahtuu, mutta nyt kyllä biletetään.
Suvi oli eronnut hiljattain poikaystävästään, joten pakko se oli jotenkin raahata ulos tuulettumaan. Fokkarissa oli tiedossa sisäilotulitus, joka olisi pakko nähdä. Lupasimme lähteä ensin alaikäisten kanssa pussikaljalle Sibbe-puistoon, vain verestääksemme vanhoja muistoja ja sitten lähteä tyylikkäästi Fokkariin bailaan.
"Hei, oletteko ajatelleet, että Sibbe on aika munaton mies?" Laura kysyy istuessaan patsaan juuressa vaniljasiideri kädessään.
"Ei just ole käynyt mielessä, mutta nytkun sanoit asiasta, niin olet muuten aika oikeassa." Henna vastasi.
"Mitä helvettiä... Mitä mulla on taskussa...?"
"Mitä sä nyt taskujas alat tässä kaivelemaan...? Ja mitä vittua sä oot kynttilällä tehnyt?" Suvi katsoi minua kysyvästi tupakkaa sytyttäessään.
"Etin nessua. Nenä vuotaa. Kynttilä on jäänyt muuten joululta. Käytiin hautausmaalla ja sillä on jäänyt yksi kuusenkynttilä taskuun. Sillä on helpompi tuulessa sytyttää kynttilöitä kuin tulitikuilla."
Katsoi tyttöjä "mitä ihmeellistä"-ilmeellä, kun porukka alkoi nauraa yksi toisensa jälkeen.
"Annas tänne se. Sibbe saa kohta munat."
Miten muistankaan tuon illan vielä näin hyvin kaikkien näiden vuosien jälkeen. Kynttilä ei ollut enää yöllä Sibbellä munana, kuka tietää missä kynttilä oli ja mitä sille tapahtui.
Sinä uutena vuotena ei maailma romahtanut, niin kuin oli pelätty. Taksi vei kotiin yöllä kuten niin monesti aikaisemminkin. Bileet oli tosin surkeat, mutta se oli viimeisiä kertoja, kun Fokkarissa tuli vielä käytyä.
Lukio jatkui normaalisti muutama päivä uuden vuoden jälkeen. Helmikuussa aloimme valmistautumaan kirjoituksiin. Potkiaisista voisin kertoa vaikka kuinka paljon tarinoita. Hauskaa oli, pää-asia kuitenkin.
Olimme tosin kuulemma hiljaisimmat abit koskaan. Se saattoi tietenkin johtua hyvin pitkälle siitä, että monella oli vuosisadan kankkunen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti